Olli Jalonen: Merenpeitto

Merenpeitto on jatkoa Olli Jalosen viime vuoden Finlandia-palkitulle Taivaanpallolle. Päähenkilöinä ovat samat Edmund Halley ja nuori apulainen Angus St. Helenan saarelta. Pidin paljon Taivaanpallosta sen matemaattisuuden ja sympaattisten henkilöiden vuoksi. Jatko-osa ei pettänyt odotuksia, vaikka lukeminen jäikin näin pitkälle, koska loppuvuoden kirjojen valintaa määritti se, miten saan Helmet-lukuhaasteen kohdat luetuksi. Merenpeitto on yksi tämän vuoden parhaita lukemiani kirjoja.

Timo Parvela: Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo

Tämä ei ollut vuoden ensimmäinen lastenkirja, jonka luin, mutta tämä oli nyt ainoa, jonka tänne kirjaan. Tällä kirjalla kuittaan Helmet-lukuhaasteen viimeisen kohdan. Sain suosituksen kirjaan Alakoulun aarreaitasta. Tämä olikin erittäin hyvä joulukalenterikirja kolmasluokkalaisille, ja pidin itsekin siitä kovasti.

Taavi Soininvaara: Tuhon messias

Nopeaa luettavaa joulukuun väsyneisiin iltoihin. Soininvaaran kirjaan kun tarttuu, tietää mitä saa.

Jo Nesbö: Veitsi

Pitkästä aikaa Harry Hole -kirja. Siksi tätä en voinut lukea nopeasti, koska halusin vaan pitkittää lukemisen nautintoa. Samalla kuitenkin on vaikea olla jatkamatta, koska Nesbön juoni on niin mukaansatempaava. Olen varmaan epäillyt jokaista Harry Hole -kirjan keskushenkilöä eri kirjoissa tapahtumista. Niin nytkin.

Rachel Cusk: Ääriviivat

Tämä kirja on ystävän suosittelema jo viime keväältä. Kerran olin sen jo vienyt kirjastoon takaisin lukematta. Nyt oli sopiva hetki. Kiva kirja, mutta ei lähtenyt lentoon.

Jani Toivola: Kirja tytölleni

Julkisuuden henkilön kirjoittamaksi kirjaksi valikoitui Jani Toivolan kirja. Rohkeasti kirjoitettu omakohtainen kirja. Aika harva vanhempi näin tarkasti analysoi omaa kasvatustaan ja vanhemmuuttaan. Hatun noston arvoinen juttu.

Ilkka Remes: Pahan perimä

Kirja, jonka kannessa on kuu. Aika monta kirjan kantta katsoin dekkariosastolla kirjastossa ennenkuin tämä tuli vastaan. Ilolla se lähti mukaan. Edellisestä Remeksestä olikin aikaa.

Maria Jotuni: Rakkautta. Kun on tunteet.

Kysyin kirjastonhoitajalta suositusta lukuhaasteen kohtaan "kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen". Monenlaisia klassikoita olen vuosien mittaan lukenut, joten tämä oli sillä tavalla uutta. Maria Jotunilta olen lukenut ainoastaan Huojuvan talon aiemmin. Samalla myös minulle vieraampaa luettavaa, koska novelleja en juurikaan lue.

Tämä kirja sisälsi kaksi novellikokoelmaa. Ne ovat olleet hyvin vapaamielisiä ja moraalittomia 100 vuotta sitten. Naisen osa on kovasti muuttunut.

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa. Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret.

Tämän kirjan luin lukuhaasteen kohtaan "kirjan nimessä esiintyy joku maan nimi". Erittäin hyvä lukukokemus. Raju ja hätkähdyttävä kirja. Arvostan suuresti, että tämä kirja on kirjoitettu. Kirja on saanut Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2016.

Kira Poutanen: Rakkautta al dente

Aloitin lukuhaasteen kohdan "alle 18-vuotiaan suosittelema kirja" pojan koulussa lukeman kirjan kanssa. Olin samaa kirjaa yrittänyt joskus aikaisemminkin, eikä se nytkään lähtenyt sujumaan. Harvinaista on, että jätän kirjoja kesken.

Tämän kirjan suosittelija oli ollut kirjastossa tet-harjoittelussa. Enpä olekaan aikoihin lukenut tällaista hömppää... Nopeasti luettavaa, mutta ei kauheasti anna tämän ikäiselle.

Jouni Tossavainen: Koulu

Tämäpä oli hyvä sokkovalinta lukuhaasteeseen. Kirjastonhoitaja vei minut sokkona sellaisen hyllyn eteen, josta lainataan vähiten, ja sieltä nappasin ammattikirjallisuutta ☺️

Kirja perustuu Jouni Tossavaisen entisen opettajan päiväkirjamerkintöihin 1950-luvun maaseudulta, ja se on hätkähdyttävää ja avartavaa luettavaa.

Tess Gerritsen: Joka tulella leikkii

Pitkään sain istua junissa ennenkuin alkusyksystä tajusin lähellä istuvan naisen lukevan kirjaa! Sain kurkittua sen verran istuimien välistä, että pystyin googlettamalla saamaan selville kirjan. Hyytävä trilleri viulistinaisesta ja sävellyksestä, jolla on synkkä menneisyys. Kirjalla oli paljon onnellisempi kuin osasin odottaa. Erityisesti pelottaa aina, kun lapset ovat jännityskirjan keskiössä. Iso plussa ratkaisusta. Luin kirjan yhdeltä istumalta ☺️

Lucinda Riley: Helmen sisar

Seitsemän sisarta -sarjan viehättävä neljäs kirja oli ihanaa lomalukemista, joka kiilasi kolmen keskeneräisen kirjan ohi. Pidin tästä enemmän kuin edellisestä, ja seuraava osahan on jo tulossa keväällä. Ei taida osua mihinkään kohtaan Helmet-lukuhaasteessa.

Colleen McCullough: Okalinnut

Helmet-lukuhaasteen kohta: kirja, jonka olet nähnyt elokuvana, tuotti suurta ongelmaa. Katson harvoin elokuvia. Olen katsonut ja lukenut Agatha Christiet, Dan Brownit ja Sinuhe egyptiläisen, mutta siinäpä se melkein on. Sitten tuli mieleen, että teininä olen katsonut Okalinnut enkä muista, luinko sen myös samalla. Siitä on kuitenkin niin kauan, että oli aika lukea uudestaan. Niiin ihana...

Petri Tamminen: Musta vyö

Kirja kertoo päähenkilön kokemista tunteista isän kuoleman jälkeen: peloista, lamaantumisesta ja riittämättömyydestä. Tunnistan hyvin monia kirjassa esiintyviä tilanteita omalta kohdaltani. Osui ja upposi siis. Sen vuoksi tämä on mielestäni paras Petri Tammisen kirja.

Max Seeck: Mefiston kosketus

Tämä oli jatkoa Hammurabin enkeleille, joten tämä oli saatava lukea, vaikka en osaa sanoa, sopiiko se ollenkaan lukuhaasteeseen.

Antti Ikonen: Kaikuja ja heijastuksia Hankamäeltä

Tämän piti mennä kohtaan: vuonna 2019 julkaistu kirja, mutta laitoinkin siihen jo edellisen kirjan. Tämän kirjan olen oikolukenut muistaakseni neljä kertaa, ja se on julkaistu viime perjantaina 6.9.2019.

Kertomus Hankasalmen Hankamäen kylästä on monitasoinen ja hieno kirja, joka "lähtee liikkeelle kaukaa mutta tulee lähelle. Se on aikamatka, joka alkaa mannerjään kasaamalta karulta moreeniharjanteelta keskeltä ei mitään." Harvoin tietokirja on näin elämänläheinen ja kaunokirjallinen teos. Onnittelut hienosta kirjasta, Antti!

Antti Rönkä: Jalat ilmassa

Olipas vahvasti kirjoitettu kirja. Nuori mies Antti Rönkä on kirjoittanut omasta elämästään, jota on määrittänyt rajusti koulukiusaaminen, josta hän ei ole kertonut vanhemmilleenkaan. Vaikeaa luettavaa, kun väkisinkin ajattelee itseään vanhemman roolin kautta. Hyvin taitava kirjoittaja, jolle toivon kaikkea hyvää sekä kirjoittajana että elämässä jatkossa muutenkin.

Read Hour kului tämän kirjan parissa kirjastossa tänään.

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Kyllä vaan, näin tämän kirjan ensi kerran jääkiekon MM-kisojen aikana maalivahti Kevin Lankisen hyppysissä. Olen jonottanut tätä pitkään, ja lukeminenkin kesti monta viikkoa.

Kirja on yksi tämän vuoden parhaita lukemiani. Kantava teema on ystävyys. Erittäin paljon tunteita oli mukana, koska kirja oli raskasta luettavaa. Lämmin suositus, upea kirja.

Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa

Tämä kirja hankasalmelaislähtöisen kirjailijan kirjoittama, ja sijoitin sen kotimaan osalta tuttuihin maisemiin. Hyvä ja mielenkiintoinen kertomus Hannasta, joka lähtee17-vuotiaana nuorena maalaistyttönä New Yorkiin työhön.

Deon Meyer: Metsästäjän sydän

Kiinnostava ja mukaansatempaava, hyvin jännittävä eteläafrikkalaisen kirjailijan kirja, jonka lainasin kirjastonhoitajan suosituksesta. Lukuhaasteen kohtaan: kirjassa kuljetaan metrolla. Metro tosin esiintyi kirjassa vain ensimmäisellä sivulla..

Ilkka Remes: Perikato

Tämä menee nyt tylsästi lukuhaasteen kohtaan: paikka, jossa olet käynyt eli Helsinki 😃 Oli vaan sellainen heinäkuinen dekkarivaihe menossa! Tunnistelistalla ei ollut yhtään Remestä, joten on mennyt aika monta vuotta edellisestä Remeksen kirjasta.

Max Seeck: Hammurabin enkelit

Tämä oli ensimmäinen Max Seeckin kirja, jonka luin. Oikein viihdyttävä ja hyvin etenevä jännityskertomus.

Tittamari Marttinen ja Aiju Salminen: Ikioma perheeni

Tämä lastenkirja oli kirjastonhoitajan suositus Helmet-lukuhaasteen kohtaan "kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö". Kirja oli hyvin tehty. Haasteen kannalta hyvä lukea välillä tällainen 15 minuutin kirja.

Philip Kerr: Liekit Berliinissä

Berlin noir -sarjan ensimmäinen kirja on kirjastonhoitajan suositus ja minulle täysin uusi kesädekkari. Päähenkilö on yksityisetsivä natsi-Saksassa. Hän taiteilee työssään ja elämässään halveksuen mielessään Kolmannen valtakunnan toimintaa, mutta varmaan monien tavoin joutuu esittämään muuta kuin todellisuudessa ajattelee. Kirja etenee jouhevasti, ja siinä on varsin nasevaa huumoria. Luulisin, että sarjan jatkuessa jotkut auki jääneet kysymykset selviävät.

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Tämäkin klassikko oli vielä lukematta!

Aino Kontula: Rexi on homo ja opettajat hullui!

Lukuhaasteen kohtaan "kirjan nimessä on ammatti" piti sitten kesälomalla lukea tällaista normiarkea kuvaavaa ammattikirjallisuutta 🙂 Paras kohta, jolle nauroin ääneen yksinäni, oli se, kun kaksi tyttöä tuli valittamaan opettajalle, että heillä on samat vastaukset, mutta toinen on saanut kokeesta 9 ja toinen 9-. Opettaja vetää tyynesti ysin perään miinuksen ja sanoo, että nyt on samat numerot!

Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava

Matkalukemiseksi halusin pokkaridekkarin, joka ei ole kovin raaka. Näillä ehdoilla kirjastonhoitaja ojensi minulle tämän. Helposti luettavaa ja hyvin koukuttavaa, joten hyvin sopi näihin kriteereihin. Yksi erittäin häiritsevä asia oli se, että jokaikisessä sitaatissa hän-pronomini oli korvattu se-pronominilla ja sama monikossa. En tykännyt, sanoo pilkunviilaaja.

Johanna Valkama: Itämeren Auri

Tämä kiehtova kirja on kirjastonhoitajan ehdotus lukuhaasteen kohtaan "kirja ammentaa pohjoismaisesta mytologiasta". Tähän kohtaan en itse keksinyt mitään, mutta kirjaa lukiessa muistin lukeneeni aiemmin Paula Havasteen kirjoja, joissa oli vähän vastaavaa tunnelmaa.

Rautakaudesta kertovia kirjoja ei tule luettua kovin usein, joten olihan tämä raikas ja erilainen siksikin. Jännitystä ja rakkautta, mitäpä muuta hyvä kirja tarvitseekaan. Saatan lukea myös jatko-osat jossain vaiheessa.

James Bowen: Katukatti Bob - Kissa joka muutti elämäni

Kirjasto-Jennin suosittelema kirja lukuhaasteen kohtaan "kirja kertoo ihmisen ja eläimen suhteesta". Kirja on tositarina Jamesista, jolla on ollut monenlaisia vaikeuksia elämänhallintansa kanssa. Bob kiilautuu hänen seuraansa, ja kun näyttää siltä, että kyseessä on katukissa, Bobista tulee Jamesin perheenjäsen. Kissasta huolehtiminen saa Jamesin voimaan paremmin.

Tämä oli niin sympaattinen kirja. RIP Viiru 2008 - 2019.

Lucinda Riley: The Shadow Sister

Ostin tämän kirjan Bedfordista marraskuussa. Silloin tätä Seitsemän sisaren kirjasarjan kirjaa ei oltu vielä suomennettu. Lukeminen jäi kuitenkin lukuhaasteen vuoksi, koska halusin päästä kirja/viikko -tahdissa reilusti etukenoon ennen englanninkielistä kirjaa.

Tämä ei ollut mielestäni paras sarjan kirjoista tähän mennessä, mutta mukavaa luettavaa silti. Olin jopa yllättynyt, miten helposti ja nopeasti pystyin lukemaan englanniksi.

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Tämä oli yksi kirja, jonka tulin varanneeksi kirjastosta, kun kuulin työkavereiden puhuvan siitä, ajattelematta yhtään, mitä on odotettavissa.

Kirja perustuu tositapahtumiin, jossa päähenkilö slovakialainen Lale joutuu Auschwitzin keskitysleirille, ja ihmeen kaupalla hänen tehtäväkseen tulee tatuoida vankinumerot uusien vankien käsiin. Tässä tehtävässä hän näkee Gitan, johon hän rakastuu. Lale saa tehtävässään monia etuuksia, joten hän pystyy järjestämään tapaamisia Gitan kanssa.

Kirjan alkuosa on hyvin yksityiskohtainen keskitysleiriltä pääsemiseen asti. Sen jälkeen loppu käydään läpi kuin pikakelauksella, mikä näkyy selvästi tekstin muuttumisena, enkä siitä oikein pitänyt.

Keskitysleiri jätti rajut jäljet kaikkiin siellä olleisiin. Iloitsen todella siitä, että jotkut heistä pystyivät elämään onnellisina elämänsä loppuun asti, vaikka kantoivatkin sisällään kauheuksia kokemuksistaan.

Naomi Alderman: Voima

Scifi-kirja pitkästä aikaa. Luin kirja-arvioinnin varmaankin Suomen kuvalehdestä joskus, ja kansi jäi siitä mieleen.

Kirjassa tytöt saavat käsiinsä sähkövoiman, jolla he saavat miehet valtaansa. Aika rajua ja julmaa, mutta kun miettii, mitä naiset ja tytöt ovat kokeneet ja kokevat edelleen maailmassa, eihän tässä ole mitään liioittelua!

Michelle Obama: Minun tarinani

Olen saanut Michelle ja Barack Obamasta sivistyneen ja miellyttävän kuvan heidän julkisen esiintymisensä kautta. Michellen tausta ei ollut minulle ennestään tuttu. Hatun nosto molemmille siitä työstä, minkä he ovat tahoillaan tehneet saavuttaakseen elämässä paremmat olot kuin heidän vanhempansa. Kerrassaan lämmin kuvaus perheen elämästä.

Katherine Pancol: Aina ei tapahdu surullisia asioita

Olen lukenut kaikki Katherine Pancolin kirjat, jotka olen käsiini saanut. Tässä oli sama tilanne kuin muissakin sen suhteen, että kirjassa on niin valtava määrä henkilöitä, että alussa ei meinaa pysyä kärryillä. Osa tapahtumista oli jälleen kerran outoja. Suosikkihenkilöni on Hortense, josta olisin voinut lukea enemmänkin! Tämä on sellaista kevyttä luettavaa, jota kuitenkin välillä lukee mielellään.

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Kirjastonhoitaja ehdotti kirjaa lukuhaasteen kohtaan "kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi". Tämä oli kiinnostava ja kauhistuttava kirja.

Kirjan henkilöt asuvat Englannin maaseudulla sisäoppilaitoksessa, mutta aika pian tulee mieleen, miksi lasten perheitä ei mainita ollenkaan. Lisäksi puhutaan oudoista asioista kuten luovuttajista, valvojista, mahdollisista ja päätökseen pääsemisestä. Kyseessä onkin kloonattuja lapsia, joita kasvatetaan ja koulutetaan elinluovutuksia varten.

"Niinpä teitä pidettiin pitkän aikaa pimennossa, ja ihmiset tekivät parhaansa ollakseen ajattelematta teitä. Ja jos he ajattelivat, he yrittivät vakuuttaa itselleen, että te ette olleet todellisuudessa samanlaisia kuin me. Että te ette olleet oikeita ihmisiä, joten sillä ei ollut väliä." Huh.

Johanna Catani (toim.): Toinen tuntematon

Kirja lukuhaasteen kohtaan: "kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia". Toinen tuntematon on Suomi 100 -vuoden juhlateos, johon suomalaisia nykykirjailijoita on pyydetty kirjoittamaan itsenäinen novelli, jonka päähenkilönä on yksi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan naishahmoista.

Novellit ovat hyvin erilaisia keskenään. Ne tuovat uutta näkökulmaa sotaan naisnäkökulmasta.

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Tämä kirja oli hyvä ja avartava lukukokemus. En ole juurikaan lukenut afrikkalaista kirjallisuutta aiemmin. Kirja kertoo Nigerian ja Biafran sodasta 1960-luvun lopussa.

Jose Saramago: Kertomus sokeudesta

Olipas jännä kirja. Pyysin kirjastosta suositusta lukuhaasteen kohtaan "kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä". Kaupungin asukkaat alkavat äkillisesti sokeutua. Ensimmäiset sokeutuneet viedään entiseen mielisairaalaan eristyksiin. Epäinhimillisissä olosuhteissa alkaa raju kamppailu eloonjäämisestä.
Ihmisten sokeutuminen on samalla myös hätkähdyttävä  vertauskuva ihmisten toiminnasta uhanalaisena.

Jonas Forsang: Northug. Minun tarinani.

Mikäpä sopisi paremmin avaamaan kisatunnelmaa ennen maastohiihdon MM-kisoja 2019 Seefeldissä kuin Petter Northugin värikkään elämän muistelmateos. Jokaikisen arvokisahiihdon näistä olen katsonut tv:stä. Urheilijan julkisuuskuva on jotain, ja taustalla on paljon sellaista, jota ei näe. Kansan viihdyttäminen vaatii urheilijalta paljon, mutta aina takana on valtava sisäinen motivaatio. "Ensin kipu iskee jalkoihin ja rintaan, ja se on sitä kipua, jota kaikki ovat tunteneet väsyessään. Se on kuitenkin ohitettava. On puskettava itseään entistä kovemmin eteenpäin. Siihen asti, että kipu muuttuu pahimmaksi päänsäryksi, jota on koskaan tuntenut. Siihen asti, että silmissä alkaa pimetä."

Henning Mankell: Kasvoton kuolema

Enpä tajunnut edes lainaavani Wallander-tv-sarjan taustalla olevaa kirjaa. Tämä oli sellainen perinteinen sympaattinen poliisitarina, jossa menetelmät olivat vanhanaikaisia 1990-luvulta. En oikein tiennyt, kuinka lennokasta loppuratkaisua osaa odottaa Mankellin tarinaan. Ihan lauantai-illan poliisisarjamateriaalia.

Enni Mustonen: Paimentyttö

Tämä oli minulle ensimmäinen Enni Mustosen kirja. Tykkäsin muuten, mutta mielestäni ei ollut toimivaa, että ruotsiksi puhutut sitaatit suomennettiin jatkuvasti. "Han var en fin man, mamselli Irene sanoi hiljaa, kun tultiin kirkon ovesta ulos. Yhtä hienoa miestä hän ei tulisi tapaamaan ikinä." Toistoa.

Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme

Erikoinen kirja. Enpä ole goottilaista kirjallisuutta juurikaan tainnut lukea aiemmin. Takakansitekstin perusteella odotin hyytävämpääkin, joten yllätys oli, miten luettava tämä oli. Lukuhaasteessa menee myös kohtaan ”pienkustantamon” julkaisema.

Maja Lunde: Mehiläisten historia

Lukuhaasteen kohtaan "ilmastonmuutoksesta kertova kirja" sain kirjastosta kolme vaihtoehtoa, joista valitsin tämän.

Kirjassa on kolme tarinaa eri ajoilta. Lopussa tarinat limittyvät toisiinsa. Kiinnostavasti kirjoitettu tarina, jossa mehiläiset ovat keskeinen asia jokaisen perheen kohdalla.

Tara Westover: Opintiellä

Kirjasuositus Annalta, ja näköjään myös Barack Obamalta.

Tara on mormoniperheen nuorin lapsi. Perheen isä pitää koulua ja lääkäreitä vihollisina. Sen sijaan tehdään vaarallisia töitä, joissa joudutaan pahoihin onnettomuuksiin ja hoidetaan niitä luonnon yrteillä. Perhe varautuu vainoharhaisesti lopun aikoihin, josta he selviytyvät, mutta muut eivät.
Maailmanloppu ei kuitenkaan tule vuosituhannen vaihteessa. Tara on kiinnostunut oppimaan, ja pääsee collegeen pääsykokeiden kautta, vaikka ei ole käynyt päivääkään koulua, ja loppujen lopuksi opiskelemaan Cambridgen yliopistoon.
Todella vaikuttava kirja hyppäämisestä aivan toisenlaiseen maailmaan, mistä ei ymmärrä juuri mitään. Vanhemmat ovat välittäneet maailmasta vain sen tiedon, minkä ovat halunneet.

Margaret Mitchell: Tuulen viemää

Sairaslomalla ja hyvässä lukuhaastevauhdissa uskalsin ottaa luettavaksi tiiliskiven. Olen katsonut elokuvan joskus 30 vuotta sitten, mutta en ollut varma, olenko lukenut tätä. Arvelen nyt, että en ollut. Mielikuvani oli vahvasti Scarlettin ja Rhettin myrskyisässä suhteessa, mutta nyt voimakkaasti keskiössä oli sisällissota. Vahva ja vaikuttava kirja vahvoista henkilöistä, ihmisten julmuudesta, ylpeydestä ja kyvystä tehdä hyvää ja pahaa toisille.

S.K. Tremayne: Jääkaksoset

Kirja on valittu nopeasti lukuhaasteen kohtaan "kirjassa on kaksoset". Trilleri ja lapset eivät ole todellakaan mieluisin yhdistelmä minulle, ja harvoin sanon näin, että tästä en kyllä yhtään tykännyt. Tiedän, että kirja ja elokuva ovat suosittuja, ja siksi halusin lukea kirjan loppuun. Ajattelin, että tämä varmaan kääntyy jotenkin ja oudoille äänille ja peilikuville löytyy joku hyvä selitys. Loppu oli karmiva. Seuraavalta kirjalta toivon jotain muuta.

Samuel Beckett: Huonosti nähty, huonosti sanottu

Lukuhaasteen kohtaan "kirjassa on alle 100 sivua". Kirja on ohuin, jonka löysin kirjastosta. Lyhyestä virsi kaunis, mutta tämä oli niin vaikeaselkoista erikoisine lauserakenteineen, että työläs luku-urakka. Yksinäisyys, kuolema ja kaiken päättyminen ovat isoja teemoja käsiteltäväksi, joten ymmärrän, että tämä oli hyvin tehokas keino. Ensimmäinen Beckettin kirjoittama kirja, jonka olen lukenut, joten ajattelen tätä myös yleissivistävänä teoksena.

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

Lumimyrskypäivänä luin melkein yhdeltä istumalta tämän Finlandia-ehdokkaan, jonka ostin joululahjaksi Antille. Pidin lähestymistavasta, oman suvun ottamisesta kirjan lähtökohdaksi ja lapsen näkökulmasta.

Minna Rytisalo: Rouva C.

Historiallisista henkilöistä kirjoitetut fiktiiviset romaanit ovat kiehtoneet minua pitkään. Minna Rytisalon kirjoittama Rouva C. on yksi parhaista, jonka olen lukenut. Huokailin moneen kertaan, että tämä on ihana kirja. Canthin pariskunta kuvataan kirjassa niin, että heistä on vaikea olla pitämättä ja heidän suhteessaan näkyy toisen kunnioittaminen, arvostus ja kannustus ihailtavalla tavalla.

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

Kiva lukea välillä lyhempi tarina. Pienelläkin sanamäärällä saadaan asia selväksi, ja tiivistetty kerronta luo mukavan ilmapiirin. Kirja kertoo äidin ja tyttären suhteesta, asioista, joita ei ole sanottu ääneen ja kohtaamattomuudesta. Elizabeth Strout kertoo hyvin kiinnostavalla tavalla eikä pelkää sanoa sanottavaansa muutaman virkkeen kappaleella.

J. Pekka Mäkelä: Hunan

Finlandia-palkintoehdokkaana ollut Hunan on todellinen helmi ja kiinnostava lukuelämys! Mäkelän romaanin ytimen muodostavat hänen kummitätinsä Helvi Södermanin päiväkirjat, joita hän kirjoitti vuosina 1935 - 1946 ollessaan Lähetysseuran lähettiläänä Kiinassa. Kotimaan sota oli kaukana, mutta myös Kiinassa toinen maailmansota aiheutti siviiliväestölle kauheuksia, joita Helvi joutui pakenemaan. Suosittelen kirjaa!