Karl Ove Knausgård: Ikuisuuden sudet

 

Karl Ove Knausgård: Talvi

Heti perään toinen kirja. Näitä tarinoita lukee mielellään iltaluettavana. Väsyneenäkin voi lukea monta kertomusta eikä mikään jää kesken, koska tarinat ovat irrallisia.

Karl Ove Knausgård: Syksy

Luin niin monta huonoa arvioita Taisteluni-sarjan jälkeisistä kirjoista, että harkitsin pitkään, haluanko pettyä ja lukea tätä vuodenaikasarjaa,joka on kirje syntymättömälle tyttärelle.

En pettynyt. Tutulta kuulostaa, vaikka onkin ihan erityyppinen kuin aiemmin lukemani. Pidin silti. Arkea tämäkin kuvaa, ja minusta tämä on kiehtova tapa kuvata maailmaa. Rehellistä ja konstailematonta. Talvi odottaa yöpöydällä :)

Karl Ove Knausgård: Taisteluni osa 6

On jäänyt taas luettujen kirjojen listan päivitys pahasti jälkeen. Tämä on pakko saada oikean kuukauden puolelle!

Taisteluni-elämäkerran päätösosa oli 1200-sivuinen. Olin kirjan ensimmäinen lainaaja, ja laina-aikaa tiukasti 4 viikkoa. Nyt teki tiukkaa saada luettua kirja ajallaan. Keskimmäinen kolmannes kirjasta oli runoanalyysia ja Hitlerin Taisteluni-kirjan analysointia. Raskas ja hidas osa lukea. Tosin loppukolmannes oli sitten muutenkin ahdistavaa. Raju lopetus elämäkerralle. Pari päivää on ollut tosi tyhjä olo. Tämän kirjan olisin halunnut lukea hitaammin, ja viikonloppuna kirjakaupassa jo mietin tovin, ostaisinko tämän itselleni. Ehdottomasti parhaita lukuelämyksiäni ikinä. Todella vaikuttava. Tämän jälkeen on vaikea aloittaa uutta kirjaa.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 5

Sain tämän kirjastosta ihan ensimmäisenä lainaajana. Ehdinkin sitä moneen kertaan käydä kyselemässä. Suosikkikirjailijani viides kirja on raastavaa vuoristorataa nuoren miehen onnen ja epätoivon välillä. Lopussa tajusin, että tästä kirjasta puuttuu monissa kirjoissa olleet pitkät takaumat, sellaiset, joissa kertoja muistelee jotain, ja palaa nykyhetkeen 200 sivun päästä. Osittain tämän kirjan tapahtumia on käsitelty aikaisemmissa osissa, en nyt muista, missä niistä.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 4

Neljäs kirja kertoo nuoren ylioppilaan työvuodesta pienessä kyläkoulussa Pohjois-Norjassa. Nuoruuden ja aikuisuuden rajalla kuljetaan, ja ajatuksetkin ovat sitä rataa. Juttelin viikko sitten kirjakaupassa myyjän kanssa tästä kirjasarjasta, ja hänellä oli viha-rakkaussuhde vuorotellen. Minä en ole vielä lukenut tarpeeksi ja odotan taas seuraavaa osaa! Kiehtovan yksityiskohtainen kirja. Ja uskon kyllä, että tämä on kirjoitettu 20 vuotta kirjan tapahtumien jälkeen.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 3

Sain tämän kirjan seutulainana toiselta puolelta maakuntaa, hätäinen kun olin. Omaan kirjastoon sitä ei oltu vielä tilattu suomennettuna.

Knausgård kertoo tällä kertaa lapsuudestaan. Luin tosi hitaasti nautiskellen. Tämäkin kirja vei täysin mukaansa. Kirjaa oli paikoitellen ahdistava lukea, koska Karl Oven piti jatkuvasti pelätä isäänsä. Toisaalta oli mielenkiintoista lukea, mitä samankaltaisia asioita ja ajatuksia on kuulunut lasten elämään naapurimaassa verrattuna omaan lapsuuteeni. Mieleen muistui paljon asioita, mitä itse olemme kavereiden kanssa keksineet, eivätkä vanhemmat tienneet mitään niistä... Mitähän salaisuuksia omat lapset kantavat mukanaan?

Pidin kirjan alun tiiviistä ja tarkasta kerronnasta. Loppua kohden tarina etenee isoin hyppäyksin eikä tavoita samaa tunnelmaa. Jään odottamaan seuraavan osan suomennosta...