Kirja perustuu tositapahtumiin, jossa päähenkilö slovakialainen Lale joutuu Auschwitzin keskitysleirille, ja ihmeen kaupalla hänen tehtäväkseen tulee tatuoida vankinumerot uusien vankien käsiin. Tässä tehtävässä hän näkee Gitan, johon hän rakastuu. Lale saa tehtävässään monia etuuksia, joten hän pystyy järjestämään tapaamisia Gitan kanssa.
Kirjan alkuosa on hyvin yksityiskohtainen keskitysleiriltä pääsemiseen asti. Sen jälkeen loppu käydään läpi kuin pikakelauksella, mikä näkyy selvästi tekstin muuttumisena, enkä siitä oikein pitänyt.
Keskitysleiri jätti rajut jäljet kaikkiin siellä olleisiin. Iloitsen todella siitä, että jotkut heistä pystyivät elämään onnellisina elämänsä loppuun asti, vaikka kantoivatkin sisällään kauheuksia kokemuksistaan.
