Petri Tamminen: Sinua sinua

"Kumma juttu: Jos toinen sanoo rakastavansa, hänen sanojaan epäilee. Mutta jos toinen sanoo, että hän ei rakasta, sen tietää todeksi heti."

 

Helena Juntunen & Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän

Hienosti kirjoitettu kirja oopperalaulajan karusta elämästä. Kirjan rakenne oli poikkeuksellisen upea. 

Petri Tamminen: Urheilijaelämäkerta

Petri Tamminen: Se sano

Kirja on kokoelma suomalaisilta kerättyjä muistoja. Yksi sana tai tokaisu saattaa jäädä pysyvästi mieleen sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Kappaleet olivat lyhyitä ja hyvin lyhyitä. Istahdin sängyn reunalle selaamaan kirjaa odottaessani saunaan lähtöä. Lopulta luin koko kirjan läpi siltä istumalta. 

Antti Rönkä ja Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Näin tämän kirjan aiemmin jo äänikirjavaihtoehtona, mutta odotin sitkeästi kirjaston jonossa perinteistä kirjaa. Jotenkin tuntui, että mieluummin luen kuin kuuntelen. On vieläkin katsomatta se tv:n haastattelu.

Sillä tavalla ei sisällön puolesta yllättänyt, koska olen lukenut jo Antin Jalat ilmassa ja Petrin koko tuotannon. Mutta kirje on ilmaisultaan niin vahva ja henkilökohtainen, että kyllä oli vahva lukukokemus. Kirjaa oli vaikea laskea käsistään. Osoittaa melkoista luottamusta sanoittaa tunteitaan tällä tavalla.

Petri Tamminen: Musta vyö

Kirja kertoo päähenkilön kokemista tunteista isän kuoleman jälkeen: peloista, lamaantumisesta ja riittämättömyydestä. Tunnistan hyvin monia kirjassa esiintyviä tilanteita omalta kohdaltani. Osui ja upposi siis. Sen vuoksi tämä on mielestäni paras Petri Tammisen kirja.

Petri Tamminen: Piiloutujan maa

Lähes runollinen kirja piiloutumisesta. Olen todella vaikuttunut. Pidän ytimekkäästi ilmaistuista lauseista. Lukeminen on hidasta, koska haluaa lukea saman uudestaan moneen kertaan, koska asia on kirjoitettu niin hienosti.

Petri Tamminen: Suomen historia

Lyhyitä ja tosi lyhyitä tarinoita Suomen itsenäisyyden ajalta. Koskettavia ja hienoja. Luin yhdellä kertaa koko kirjan. Osa tarinoista piti lukea moneen kertaan, jotta sai säilytettyä tunnelman vähän pitempään.

Petri Tamminen: Meriromaani

Tämä ja seuraavaksi aloittamani kirja tuntuvat ulkoisesti vastakohdilta. Tamminen kertoo 140 sivun aikana Vilhelm Huurnan elämäntarinan, James Joyce käyttää Ulysseksessaan 800 sivua yhden päivän Dublinissa. Meriromaanin aikana ja sen jälkeen on helppo olla ja hengittää rauhallisen ja tiivistetyn lukukokemuksen vuoksi. Ei tarvinnut palata taaksepäin tarkistamaan asioita. Lauseet olivat kerralla ymmärrettäviä, mutta monia luin useaan kertaan, koska ne oli niin hyvin sanottu. Erityisesti kirjan lopussa oleva lause kosketti: "Talven murheet olivat riippuneet kuukausia maiseman yllä, nyt hengitettiin leppeää ilmaa ja kuljettiin vapaina hautuumaan aidan tällä puolen." Tuntuu hyvin harkitulta ja hallitulta kokonaisuudelta. Pidin.