Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

Kiva lukea välillä lyhempi tarina. Pienelläkin sanamäärällä saadaan asia selväksi, ja tiivistetty kerronta luo mukavan ilmapiirin. Kirja kertoo äidin ja tyttären suhteesta, asioista, joita ei ole sanottu ääneen ja kohtaamattomuudesta. Elizabeth Strout kertoo hyvin kiinnostavalla tavalla eikä pelkää sanoa sanottavaansa muutaman virkkeen kappaleella.

J. Pekka Mäkelä: Hunan

Finlandia-palkintoehdokkaana ollut Hunan on todellinen helmi ja kiinnostava lukuelämys! Mäkelän romaanin ytimen muodostavat hänen kummitätinsä Helvi Södermanin päiväkirjat, joita hän kirjoitti vuosina 1935 - 1946 ollessaan Lähetysseuran lähettiläänä Kiinassa. Kotimaan sota oli kaukana, mutta myös Kiinassa toinen maailmansota aiheutti siviiliväestölle kauheuksia, joita Helvi joutui pakenemaan. Suosittelen kirjaa!

Peter Hoeg: Hiljainen tyttö

Olipas erikoinen tarina! Työkaveri kertoi lukeneensa sen kaksi kertaa peräkkäin, joten kiinnosti lukea itse, mistä on kyse. Aiemmin luetut Hoegin kirjat muistan myös omalaatuisuudesta. Vaikuttavinta mielestäni oli se, kuinka yksityiskohtaisia seikkoja musiikista ja äänestä ylipäätään kerrottiin. Jos kirjailijalla ei itsellään ole (en tiedä sitä!) vahva musiikkitausta, hatun nosto huikeasta suorituksesta, kotiläksyt on siinä tapauksessa tehty huipputasoisesti!

Katja Kettu: Yöperhonen

En tiennyt, mitä odottaa, koska tämä oli ensimmäinen lukemani Katja Ketun kirja. Aihe oli raju. Tarina oli todella hyvin kirjoitettu, ja se piti hyvin otteessaan. Oli kiinnostavaa, että samanaikaisesti seurattiin kahta aikatasoa. Kesti aikansa ennenkuin osasin arvailla ja yhdistellä henkilöitä, ja silti lopussa yllätyin. Hyvin positiivinen lukukokemus.

Lucinda Riley: Enkelipuu

Kahden illan kirja. Jälleen niin mukaansatempaava juoni, että oli ihan mahdotonta lopettaa lukemista. Varsinkin loppu oli tosi jännittävä.
Surullista, miten puhumattomat asiat jäävät painamaan mieltä. Mietin lukiessani myös sitä, miten pienet valinnat voivat ratkaista elämän suunnan monenkin läheisen ihmisen kohdalta.

Edward St Aubyn: Toivoa sopii (Patrick Melrosen tarina IV-V)

Lukuhaasteen kirja 2/50. Luin syksyllä Patrick Melrosen tarinan alkuosan, ja joulukuussa tarttui kirjastosta mukaan tämä loppuosa. Omaelämäkerrallinen romaani oli jälleen rankkaa luettavaa. Tarinan viimeinen osa oli kerrottu kiinnostavasti niin, että reaaliajassa edettiin tosi hitaasti Patrickin äidin hautajaispäivässä, mutta takaumia oli paljon.

Kate Quinn: Koodinimi Alice

Vuoden 2019 ja samalla Helmet-lukuhaasteen ensimmäinen kirja oli valittu kirjastosta jo ennen lukuhaasteeseen lähtöä. Aika helppo oli kuitenkin sijoittaa se ainakin kuuteen kohtaan.
Kirjaa lukiessa tuli vahvasti mieleen hauska tv-sarja Maanalainen armeija iskee jälleen, vaikka tämä kirja ei olekaan hauska ollenkaan. Samoja aineksia esim. naisten kauheista kokemuksista sodan aikana on tietysti käsitelty monissa muissakin kirjoissa. Kirja oli hyvin luettava, mutta ei ihan huippu, välillä jopa vähän ärsyttävä.