Jose Saramago: Kertomus sokeudesta

Olipas jännä kirja. Pyysin kirjastosta suositusta lukuhaasteen kohtaan "kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä". Kaupungin asukkaat alkavat äkillisesti sokeutua. Ensimmäiset sokeutuneet viedään entiseen mielisairaalaan eristyksiin. Epäinhimillisissä olosuhteissa alkaa raju kamppailu eloonjäämisestä.
Ihmisten sokeutuminen on samalla myös hätkähdyttävä  vertauskuva ihmisten toiminnasta uhanalaisena.

Jonas Forsang: Northug. Minun tarinani.

Mikäpä sopisi paremmin avaamaan kisatunnelmaa ennen maastohiihdon MM-kisoja 2019 Seefeldissä kuin Petter Northugin värikkään elämän muistelmateos. Jokaikisen arvokisahiihdon näistä olen katsonut tv:stä. Urheilijan julkisuuskuva on jotain, ja taustalla on paljon sellaista, jota ei näe. Kansan viihdyttäminen vaatii urheilijalta paljon, mutta aina takana on valtava sisäinen motivaatio. "Ensin kipu iskee jalkoihin ja rintaan, ja se on sitä kipua, jota kaikki ovat tunteneet väsyessään. Se on kuitenkin ohitettava. On puskettava itseään entistä kovemmin eteenpäin. Siihen asti, että kipu muuttuu pahimmaksi päänsäryksi, jota on koskaan tuntenut. Siihen asti, että silmissä alkaa pimetä."

Henning Mankell: Kasvoton kuolema

Enpä tajunnut edes lainaavani Wallander-tv-sarjan taustalla olevaa kirjaa. Tämä oli sellainen perinteinen sympaattinen poliisitarina, jossa menetelmät olivat vanhanaikaisia 1990-luvulta. En oikein tiennyt, kuinka lennokasta loppuratkaisua osaa odottaa Mankellin tarinaan. Ihan lauantai-illan poliisisarjamateriaalia.

Enni Mustonen: Paimentyttö

Tämä oli minulle ensimmäinen Enni Mustosen kirja. Tykkäsin muuten, mutta mielestäni ei ollut toimivaa, että ruotsiksi puhutut sitaatit suomennettiin jatkuvasti. "Han var en fin man, mamselli Irene sanoi hiljaa, kun tultiin kirkon ovesta ulos. Yhtä hienoa miestä hän ei tulisi tapaamaan ikinä." Toistoa.

Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme

Erikoinen kirja. Enpä ole goottilaista kirjallisuutta juurikaan tainnut lukea aiemmin. Takakansitekstin perusteella odotin hyytävämpääkin, joten yllätys oli, miten luettava tämä oli. Lukuhaasteessa menee myös kohtaan ”pienkustantamon” julkaisema.

Maja Lunde: Mehiläisten historia

Lukuhaasteen kohtaan "ilmastonmuutoksesta kertova kirja" sain kirjastosta kolme vaihtoehtoa, joista valitsin tämän.

Kirjassa on kolme tarinaa eri ajoilta. Lopussa tarinat limittyvät toisiinsa. Kiinnostavasti kirjoitettu tarina, jossa mehiläiset ovat keskeinen asia jokaisen perheen kohdalla.

Tara Westover: Opintiellä

Kirjasuositus Annalta, ja näköjään myös Barack Obamalta.

Tara on mormoniperheen nuorin lapsi. Perheen isä pitää koulua ja lääkäreitä vihollisina. Sen sijaan tehdään vaarallisia töitä, joissa joudutaan pahoihin onnettomuuksiin ja hoidetaan niitä luonnon yrteillä. Perhe varautuu vainoharhaisesti lopun aikoihin, josta he selviytyvät, mutta muut eivät.
Maailmanloppu ei kuitenkaan tule vuosituhannen vaihteessa. Tara on kiinnostunut oppimaan, ja pääsee collegeen pääsykokeiden kautta, vaikka ei ole käynyt päivääkään koulua, ja loppujen lopuksi opiskelemaan Cambridgen yliopistoon.
Todella vaikuttava kirja hyppäämisestä aivan toisenlaiseen maailmaan, mistä ei ymmärrä juuri mitään. Vanhemmat ovat välittäneet maailmasta vain sen tiedon, minkä ovat halunneet.

Margaret Mitchell: Tuulen viemää

Sairaslomalla ja hyvässä lukuhaastevauhdissa uskalsin ottaa luettavaksi tiiliskiven. Olen katsonut elokuvan joskus 30 vuotta sitten, mutta en ollut varma, olenko lukenut tätä. Arvelen nyt, että en ollut. Mielikuvani oli vahvasti Scarlettin ja Rhettin myrskyisässä suhteessa, mutta nyt voimakkaasti keskiössä oli sisällissota. Vahva ja vaikuttava kirja vahvoista henkilöistä, ihmisten julmuudesta, ylpeydestä ja kyvystä tehdä hyvää ja pahaa toisille.

S.K. Tremayne: Jääkaksoset

Kirja on valittu nopeasti lukuhaasteen kohtaan "kirjassa on kaksoset". Trilleri ja lapset eivät ole todellakaan mieluisin yhdistelmä minulle, ja harvoin sanon näin, että tästä en kyllä yhtään tykännyt. Tiedän, että kirja ja elokuva ovat suosittuja, ja siksi halusin lukea kirjan loppuun. Ajattelin, että tämä varmaan kääntyy jotenkin ja oudoille äänille ja peilikuville löytyy joku hyvä selitys. Loppu oli karmiva. Seuraavalta kirjalta toivon jotain muuta.

Samuel Beckett: Huonosti nähty, huonosti sanottu

Lukuhaasteen kohtaan "kirjassa on alle 100 sivua". Kirja on ohuin, jonka löysin kirjastosta. Lyhyestä virsi kaunis, mutta tämä oli niin vaikeaselkoista erikoisine lauserakenteineen, että työläs luku-urakka. Yksinäisyys, kuolema ja kaiken päättyminen ovat isoja teemoja käsiteltäväksi, joten ymmärrän, että tämä oli hyvin tehokas keino. Ensimmäinen Beckettin kirjoittama kirja, jonka olen lukenut, joten ajattelen tätä myös yleissivistävänä teoksena.

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

Lumimyrskypäivänä luin melkein yhdeltä istumalta tämän Finlandia-ehdokkaan, jonka ostin joululahjaksi Antille. Pidin lähestymistavasta, oman suvun ottamisesta kirjan lähtökohdaksi ja lapsen näkökulmasta.

Minna Rytisalo: Rouva C.

Historiallisista henkilöistä kirjoitetut fiktiiviset romaanit ovat kiehtoneet minua pitkään. Minna Rytisalon kirjoittama Rouva C. on yksi parhaista, jonka olen lukenut. Huokailin moneen kertaan, että tämä on ihana kirja. Canthin pariskunta kuvataan kirjassa niin, että heistä on vaikea olla pitämättä ja heidän suhteessaan näkyy toisen kunnioittaminen, arvostus ja kannustus ihailtavalla tavalla.