maanantai 13. heinäkuuta 2020

Christian Rönnbacka: Kylmä syli

Ehdin jo aloittaa lukuhaasteeseen uutta kirjaa, mutta Scheppin jälkeen meno oli liian hidasta, joten vaihdoin lennossa Antti Hautalehdon poliisin arkeen. Tämä oli sopivampaa tähän hetkeen!

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

Emelie Scheppin dekkari kiinnitti huomioni kirjaston uutuushyllyssä. Niinpä etsin sarjan ensimmäisen osan. Aivan loistolöytö! Tällaista dekkaria on vaikea laskea käsistään ennen viimeistä sivua.

torstai 9. heinäkuuta 2020

Elena Ferrante: Amalian rakkaus


Taisin päättää jo aiemmin, että Elena Ferrantet on minun osaltani luettu. Nyt kirjapinooni oli kuitenkin tarttunut kirjastosta ensimmäinen hänen kirjoittamansa kirja. Kirjan päähenkilö käy läpi muistikuvia lapsuudestaan äitinsä kuoleman jälkeen. 

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Sofie Sarenbrant: Syntipukki

Tällaisista dekkareista pidän! Tarina pysyi jännittävänä loppuun asti. Tosin ratkaisun keksin jo ennenkuin se kirjassa kerrottiin.

lauantai 4. heinäkuuta 2020

Lucinda Riley: Perhosten huone

Sitä saa, mitä tilaa, toteutui tämän Rileyn kirjan kohdalla. Asetelma oli samanlainen kuin muissakin Rileyn kirjoissa: takaumia ja nykyaikaa vuorotellen. Loppuosa oli niin jännittävä, että unohduin sohvalle pitemmäksi aikaa kuin olin ajatellut..

Clare Mackintosh: Lopun jälkeen

Tämän kirjan sain kirjastonhoitajan suosituksesta jo viikkoja sitten, kun kirjastot eivät olleet yleisölle auki. Kirjan takakannessa kerrottiin, että vanhemmat joutuvat tekemään vaikean päätöksen koskien sairaan lapsensa elämää. Tämä viivästytti lukemisen aloittamista. Tuntui, etten haluakaan lukea sitä. Olen iloinen, että luin. Kirja oli todella hyvin kirjoitettu. Rakenne oli samantyyppinen kuin Paul Austerin kirjassa 1234, jossa alun jälkeen esitetään useampia vaihtoehtoja tarinan jatkumiselle. Kiinnostavaa oli, ettei kirjan lopussakaan selvinnyt, kumpiko reiteistä toteutui.

Elizabeth Adler: Barcelonan katujen kuiske

Kirjastosta palautettujen kirjojen hyllystä napattu kirja. Ei ihan minulle tavallista luettavaa. Kesäkirja, kevyt välikirja, mutta ei oikein muuta.

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Tässä kirjassa oli erikoinen rakenne. Kirja koostui lyhyistä kertomuksista, joissa esiintyi eri henkilöitä. Jokaisessa yhdistävänä tekijänä oli päähenkilö Olive, joissakin vain ohimennen mainittuna, toisissa hyvin vahvasti. Pidin kirjasta.