Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Yleensä olen aktiivisempi lomalla, mutta nyt menee pään takia makoiluksi. Ostin tämän joululahjaksi Antille, ja nyt se vapautui minulle. Todella hienosti kirjoitettu kirja! Pidin kovasti. Mietyttämään jäi erityisesti se, miten vaikeaa on päästä eroon opituista käyttäytymismalleista. Sukupolvien kohtaamattomuus näkyi myös selvästi. Hieno lopetus vuoden 2014 lukemiselle.

Nerea Riesco: Valkea norsu

Takana 2 päivää migreeniä, lähes koko ajan pitkällään olemista. Onneksi pää kesti lukemista. Sain luettua yli 500-sivuisen kiehtovan sukutarinan 1700-1800 -luvun vaihteen Sevillasta. Kirja otti haltuunsa heti. Siinä oli kaikki hyvän lomaromaanin ominaisuudet: jännitystä, romantiikkaa, historiaa, kiehtovia henkilöitä. Kirja oli valittu summittaisesti takakansitekstin perusteella. Taidanpa etsiä kirjailijan tuotantoa lisää!

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

Valoisa romaani Ruandassa asuvasta Angelista, joka leipoo kakkuja ja kuuntelee samalla asiakkaidensa huolia. Vakavia asioita käsitellään lämmöllä, viisaudella ja tulevaisuuteen suuntautuen. Kirjasta välittyvä Afrikan lämpö toi hyvän mielen tänne pakkasten keskelle. Tämä kirja lähti kirjastosta mukaan kauniin pinkin kannen ja kakkujen vuoksi, mutta sisältö ei pettänyt odotuksia!

Hermann Hesse: Lasihelmipeli

Haastava ja pitkäaikainen luku-urakka! Alkuun pääseminen otti aikaa. Ehdin jo välillä aloitella paria muutakin kirjaa. Alun johdanto lasihelmipeliin oli uuvuttavan pitkä. Kirja kyllä otti lopulta lumoihinsa, vaikka olikin hidaslukuinen. Hyvä, jos ennen nukkumaanmenoa jaksoi 10 sivua lukea. Olen lukijana hieman kärsimätön. Haluaisin ahmia kirjoja nopeasti, ja tämän kirjan se oli täysin mahdotonta. Lopulta tahdon voimalla rutistin kirjan loppuun. Kolme kertomusta olivatkin kirjan hienointa antia. Jotenkin tämän jälkeen tekee mieli tarttua johonkin kevyempään. Aika vaikea valinta kuitenkin tällaisen klassikon jälkeen. Yksi kirja vähemmän nyt lukulistalla!

Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Otin kuvan tämän kirjan kannesta kesäkuussa Lahdessa ystävien luona. Nyt löytyi kirja täältä kirjastosta. 800 sivua oli nopeaa luettavaa. Tosin tämän viikon olen ollut tosi väsynyt huonosti nukuttujen öiden vuoksi (selkäkipua), ja unen vähyyteen vaikutin myös lukemalla iltaisin ihan liian pitkään...

Tarina oli toisaalta mukaansatempaava, mutta välillä kyllästytti, kun juoni kiemurteli minne sattui. Yllätyksellinen loppu. Ei nyt kuitenkaan ihan tämän vuoden ykköskirja.

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Keskisuomalaisen klassikkolistan kirja ei aluksi innostanut, mutta lopulta luin sen lähes yhdeltä istumalta lauantaiaamun laiskana hetkenä. Scifiä tulee luettua tosi vähän. Siksi hiukan outo maailma.

Kjell Westö: Kangastus 38

Olen pitänyt kaikista lukemistani Westön kirjoista. Niin myös tästä, jonka ehdin lukea viikonloppureissun aikana. Mutta. En pysty kuvittelemaan tilannetta Matildan ratkaisusta. Kysehän oli kostosta, mutta silti. Miten pystyy päästämään toisen lähelle, kun on joutunut kokemaan tämän taholta julmuutta? Tuntui epäuskottavalta.

George Orwell: Vuonna 1984

Jälleen helmi klassikkolistalta. Kerrassaan ahdistavaa elämää jopa ajatukset lukevan Isonveljen valvovan silmän alla. Kyllä ihminen pystyy tekemään yhteiskunnasta hirveän paikan elää.

Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna

Lundbergin Jää on yksi parhaista lukemistani kirjoista. Siksi hakeuduin taas saaristomaisemiin.

Tässä nidoksessa olil kaksi kirjaa. Ensimmäinen osa piti hyvin otteessaan, ja eläydyin voimakkaasti Annan elämän iloihin, onneen ja ahdistukseen. Jälkimmäinen osa ei ehkä yhtä paljon kiinnostanut. Nopeaa luettavaa: 600-sivuinen tiiliskivi meni parissa päivässä. Tosin kirjan eräpäivä oli edessä pian.

Kurt Vonnegut: Teurastamo no 5

Keskisuomalaisen klassikkolistalta jo kesällä napattu teos, joka on siirtynyt yöpöydällä useaan kertaan pinossa alaspäin. Nytkin lukeminen kesti viikkoja, kun väliin luin Knausgårdia, Nesböä ja Taivaslaulun. Eikä nyt ollut kiinni kirjan kiinnostavuudesta.

Vonnegut on kokenut itse Dresdenin pommituksen vanhan teurastamon suojissa. Kirjan päähenkilö liikkuu ajassa missä lie milloinkin. Erittäin hyvä kirja. Miten erilaiset kirjat voivatkaan olla hyviä ja kiinnostavia!

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Ihana lukuelämys!!

Luin tämän Kreetalla syyslomamatkalla. Välillä oli pakko lopettaa lukeminen uima-altaan reunalla, kun itkin niin vuolaasti. Kaunista tekstiä rankasta aiheesta. Tätä kirjaa ei olisi malttanut heittää käsistään ollenkaan, ja se loppui aivan liian pian. Loman puolivälissä kirja luettuna, eikä muita kirjoja mukana :(

Jo Nesbö: Isänsä poika

Toinen suosikkini norjalaiskirjailijoista, jolta olen lukenut kaikki suomennetut teokset. Nesbö ei pettänyt taaskaan. Juoni kiertelee lukijan tainnoksiin. Tätä lukisi vaikka kuinka paljon, vaikka väkivaltaa onkin paljon.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 4

Neljäs kirja kertoo nuoren ylioppilaan työvuodesta pienessä kyläkoulussa Pohjois-Norjassa. Nuoruuden ja aikuisuuden rajalla kuljetaan, ja ajatuksetkin ovat sitä rataa. Juttelin viikko sitten kirjakaupassa myyjän kanssa tästä kirjasarjasta, ja hänellä oli viha-rakkaussuhde vuorotellen. Minä en ole vielä lukenut tarpeeksi ja odotan taas seuraavaa osaa! Kiehtovan yksityiskohtainen kirja. Ja uskon kyllä, että tämä on kirjoitettu 20 vuotta kirjan tapahtumien jälkeen.

Giovanni Guareschi: Isä Camillon kylä

Klassikkolistan kirjan sain luetuksi loppuun turkulaisessa hotellissa. Aivan mahtava lukuelämys! Pidin todella Isä Camillon ja Kristuksen keskusteluista. Suosittelen. Kirjan ulkonäkö oli ankea, kirjaston varastosta haettu, vanha kirja kun oli. Siksi kuvassa on Berliinin Nukku-Matti yöpöydältä:)

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Klassikkolistalta nappasin tämän venäläisteoksen. Eriskummallinen satiiri, mutta jokseenkin mukaansatempaava, joka oli saatava loppuun, vaikkakin hengästytti moneen otteeseen iltalukemisena. Hyvin erilainen lukukokemus kuin muut venäläiset kirjat!

Lisa Genova: Edelleen Alice

50-vuotias Harvardin professori sairastuu alzheimerin tautiin. Kirja on kirjoitettu hänen näkökulmastaan. Todella koskettava kirja siitä, kun ihminen pikku hiljaa katoaa omaan maailmaansa ja unohtaa läheisensäkin.

Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti

Kirjastotädin suosittelema pikku pokkari lähti mukaan jo kesäkuun alussa, mutta vasta nyt avasin sen.
Ja luin sen kahden lukutuokion aikana. Kevyt ja hauska kesäkirja.

Richard Bach: Lokki Joonatan

Lyhyt klassikkokirja oli nopealukuinen hellepäivänä päiväunien välissä...

Giovanni Boccaccio: Decamerone

Aloitellessani tätä 650 vuotta sitten kirjoitettua klassikkoa kuuntelin radiota, jossa soi kesähitti. Tuntui ensin siltä, että tätä on soitettu aina. Niin siis 25 vuotta. Joo, mutta mitä kirjaa luetaan tai mitä musiikkia soitetaan 500 vuoden tai edes 100 vuoden kuluttua?

No niin, "kertomukset eivät sovi ihmisille, joilla on äkäinen, pikkumainen tai jörö mielenlaatu", sanoi  Hermann Hesse. En ollut mitään noista. Kertomuskokelma oli hyvinkin viihdyttävä. Ja sitten kirjailijan itsensä loppusanat: "...nimittäin olen kirjoittanut tämän teoksen toimettomuudesta kärsiville naisille." Sopii siis hyvinkin pitkää kesälomaa joutilaana viettävälle opettajalle. Ja vielä: "Lyhyet läksyt (kertomukset) sopivat paremmin opiskelijoille, jotka eivät lue kuluttaakseen aikaansa vaan käyttääkseen sen hyödyllisesti, kuin teille, hyvät naiset, joille jää lemmenhuveilta aikaa liiaksikin." Juuri näin!!

Kjell Westö: Halkeamia

Tämäkin oli sarjassamme Hitaasti luettuja kirjoja. Kirja koostuu aiemmin lehdissä julkaistuista kolumneista. Helppoa iltaluettavaa siis, kun ei jää tarina koskaan kesken. Olen ihastunut lyhyisiin teksteihin. Että asian voi kertoa parin sivun aikana. Tosin olen pitänyt myös Westön Helsinki-kirjoista. Tänään aamulla päätin, että en tee ruokaa perheelle ennenkuin tuo kirja päätyy kirjahyllyyn luettuna. Lisäksi oli pakko jo päästä tästä kirjasta eroon, koska olin päättänyt, etten mene kirjastoon niin kauan kuin tuo on kesken. Iltapäivällä kirjastosta lähti mukaan kaksi klassikkoa.

Hilkka Kaikkonen: Rikasta elämää

Romaanit eivät edelleenkään kiinnosta yhtään. Kaksi kirjaa muuten kesken yöpöydällä. Hidasta, vaikka olenkin lomalla. Tunti sitten nappasin ohikulkiessani yläkerran kirjahyllystä lukioaikaisen uskonnonopettajani Hilkka Kaikkosen kirjan. Kirja on ollut meillä vuosia, mutta jäänyt hyllyyn lukematta.

Hilkka on ollut mieleenpainuvimpia opettajiani. Kirjan lähtökohtana on selkäleikkauksen jälkeinen halvautuminen. Tämä tapahtui kouluaikani jälkeen. Kirjassaan Hilkka on juuri samanlainen valoisa ihminen kuin muistan hänet uskonnon tunneiltakin. Lohdutuksen sanoja riittää toisille, kun on itse kokenut vaikeuksia. Tähän sunnuntaipäivään hyvin sopiva lukukokemus minulle.

Eero Huovinen: Lähdön aika

Ostin tämän kirjan vuosi sitten hääpäivälahjaksi. Nyt se vapautui minun luettavakseni. Huovinen pitää päiväkirjaa viimeisestä työvuodestaan piispana. Luin tätä yli kaksi kuukautta, vain sängyssä iltalukemisena, vähän kerrallaan. Juuri sopivaa luettavaa tähän kevääseen, kun mikään ei kiinnosta. Levollista. Viisaita sanoja. Lohdutusta. Oikeastaan aloin miettiä, että seuraavakin kirja voisi olla elämänkerta.

Mia Strömmer ja Tiia Hautala: Vieläkös te urheilette?

Viereiseltä yöpöydältä vapautui tämä urheilijoiden muistelmakirja. Luin sen viikonlopun aikana, aina kun oli teetauko puutarhatöiden lomassa.

Sen verran urheilua olen harrastanut ja seurannut, että pystyin samastumaan Tiian ja Mian tunnelmiin, sekä iloihin että pettymyksiin. Tunnelmaltaan kiehtova kirja. Olisin toivonut jonkinlaista oikolukua.

Haruki Murakami: 1Q84 (osa 3)

Sain yllättävän nopeasti jatko-osan luettavaksi. Ei sattunut nyt ihan neutraali elämäntilanne tämän kirjan  lukemisen aikana. Suru sai aikaan sen, etten jaksanut avata kirjaa moneen iltaan ollenkaan. Sitten kun jatkoin taas lukemista, kirja ei kiinnostanut yhtään. Vähän harmitti, mutta luin sittenkin loppuun.

Haruki Murakami: 1Q84 (osat 1 ja 2)

Tästä kirjasta olen nähnyt useita mainintoja, joten lainasin sen uteliaisuuttani. Tämä oli ensimmäinen lukemani japanilaisen kirjailijan kirja.

Lainaus Sunday Expressista kirjan takakannessa pitää todellakin paikkansa: "Joka kerta kun avaat 1Q84:n, putoat kaninkoloon ja sitä kautta ainutlaatuiseen, addiktoivaan maailmaan." Lukemista oli vaikea lopettaa, koska tarina jäi kesken. Jatko-osa selittänee vielä jotain pikkuväestä...

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 3

Sain tämän kirjan seutulainana toiselta puolelta maakuntaa, hätäinen kun olin. Omaan kirjastoon sitä ei oltu vielä tilattu suomennettuna.

Knausgård kertoo tällä kertaa lapsuudestaan. Luin tosi hitaasti nautiskellen. Tämäkin kirja vei täysin mukaansa. Kirjaa oli paikoitellen ahdistava lukea, koska Karl Oven piti jatkuvasti pelätä isäänsä. Toisaalta oli mielenkiintoista lukea, mitä samankaltaisia asioita ja ajatuksia on kuulunut lasten elämään naapurimaassa verrattuna omaan lapsuuteeni. Mieleen muistui paljon asioita, mitä itse olemme kavereiden kanssa keksineet, eivätkä vanhemmat tienneet mitään niistä... Mitähän salaisuuksia omat lapset kantavat mukanaan?

Pidin kirjan alun tiiviistä ja tarkasta kerronnasta. Loppua kohden tarina etenee isoin hyppäyksin eikä tavoita samaa tunnelmaa. Jään odottamaan seuraavan osan suomennosta...

Kari Hotakainen: Luonnon laki

Kirja päätyi kirjahyllyymme marraskuussa, kun lapset ostivat sen isälleen minun vinkistäni. Tämä oli vuoden ensimmäinen kirja, johon olen iltaisin tarttunut. Ehkä ei ollut nyt sellainen mieliala, että Hotakainen olisi virkistänyt. Joissakin kohdin sanailu hykerrytti, mutta en jaksanut innostua suuremmin. Terveydenhuollon ja yhteiskunnan kuvaus oli toisinaan nasevaa. Kyllä tämä ihan Hotakaiselta kuulosti, että ei mitään yllättävää.

Kirjastosta ei ole tarttunut mitään mukaan pariin viikkoon. Odotan Knausgårdin kolmatta osaa. Yöpöydällä on vain Karamazovin veljekset.