Kirja päätyi kirjahyllyymme marraskuussa, kun lapset ostivat sen isälleen minun vinkistäni. Tämä oli vuoden ensimmäinen kirja, johon olen iltaisin tarttunut. Ehkä ei ollut nyt sellainen mieliala, että Hotakainen olisi virkistänyt. Joissakin kohdin sanailu hykerrytti, mutta en jaksanut innostua suuremmin. Terveydenhuollon ja yhteiskunnan kuvaus oli toisinaan nasevaa. Kyllä tämä ihan Hotakaiselta kuulosti, että ei mitään yllättävää.Kirjastosta ei ole tarttunut mitään mukaan pariin viikkoon. Odotan Knausgårdin kolmatta osaa. Yöpöydällä on vain Karamazovin veljekset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti