Karl Ove Knausgård: Taisteluni 3

Sain tämän kirjan seutulainana toiselta puolelta maakuntaa, hätäinen kun olin. Omaan kirjastoon sitä ei oltu vielä tilattu suomennettuna.

Knausgård kertoo tällä kertaa lapsuudestaan. Luin tosi hitaasti nautiskellen. Tämäkin kirja vei täysin mukaansa. Kirjaa oli paikoitellen ahdistava lukea, koska Karl Oven piti jatkuvasti pelätä isäänsä. Toisaalta oli mielenkiintoista lukea, mitä samankaltaisia asioita ja ajatuksia on kuulunut lasten elämään naapurimaassa verrattuna omaan lapsuuteeni. Mieleen muistui paljon asioita, mitä itse olemme kavereiden kanssa keksineet, eivätkä vanhemmat tienneet mitään niistä... Mitähän salaisuuksia omat lapset kantavat mukanaan?

Pidin kirjan alun tiiviistä ja tarkasta kerronnasta. Loppua kohden tarina etenee isoin hyppäyksin eikä tavoita samaa tunnelmaa. Jään odottamaan seuraavan osan suomennosta...

Kari Hotakainen: Luonnon laki

Kirja päätyi kirjahyllyymme marraskuussa, kun lapset ostivat sen isälleen minun vinkistäni. Tämä oli vuoden ensimmäinen kirja, johon olen iltaisin tarttunut. Ehkä ei ollut nyt sellainen mieliala, että Hotakainen olisi virkistänyt. Joissakin kohdin sanailu hykerrytti, mutta en jaksanut innostua suuremmin. Terveydenhuollon ja yhteiskunnan kuvaus oli toisinaan nasevaa. Kyllä tämä ihan Hotakaiselta kuulosti, että ei mitään yllättävää.

Kirjastosta ei ole tarttunut mitään mukaan pariin viikkoon. Odotan Knausgårdin kolmatta osaa. Yöpöydällä on vain Karamazovin veljekset.