Petri Tamminen: Meriromaani

Tämä ja seuraavaksi aloittamani kirja tuntuvat ulkoisesti vastakohdilta. Tamminen kertoo 140 sivun aikana Vilhelm Huurnan elämäntarinan, James Joyce käyttää Ulysseksessaan 800 sivua yhden päivän Dublinissa. Meriromaanin aikana ja sen jälkeen on helppo olla ja hengittää rauhallisen ja tiivistetyn lukukokemuksen vuoksi. Ei tarvinnut palata taaksepäin tarkistamaan asioita. Lauseet olivat kerralla ymmärrettäviä, mutta monia luin useaan kertaan, koska ne oli niin hyvin sanottu. Erityisesti kirjan lopussa oleva lause kosketti: "Talven murheet olivat riippuneet kuukausia maiseman yllä, nyt hengitettiin leppeää ilmaa ja kuljettiin vapaina hautuumaan aidan tällä puolen." Tuntuu hyvin harkitulta ja hallitulta kokonaisuudelta. Pidin.