Mietin juuri, mikä näissä Rudbergin kirjoissa saa koukkuun. Rikos on aika vähäisessä roolissa. Marianne Jidhoffin arki kolleegoiden kanssa on pääosassa. Väliin kohtauksia henkilöistä ja tilanteista, joita ei vielä ymmärrä, mihin ne liittyvät. Mutta niin vaan lopussa kaikki paketoidaan kokonaisuudeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti