Toukokuun juhla- ja työkiireet ja -väsymykset verottivat iltalukemistani. Loman alettua olenkin ottanut lukemisen päiväohjelmaankin. Kotityöt ovat aina seuranamme lomallakin, mutta välillä voi vähän huilata...
Toisen maailmansodan aika ei ole sinänsä uusi asia, mutta tässä kertomuksessa se elää viiden perheen elämässä. Pidän Folletin kirjoitustyylistä. Tätä suorastaan ahmii, ja unohtaa aikeensa käydä nukkumaan järkevään aikaan, kun kirjaa on jäljellä enää 130 sivua..
Yöpöydälle on kertynyt vino pino kirjoja. Ehkä seuraavaksi joku lyhempi kuin 800 sivuinen!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti