Jo Nesbö: Verta lumella 2

Mitä verta? Tämä oli jännittävä rakkausromaani, jossa ei verta näkynyt. Vähän odottelen Harry Holea takaisin töihin...

(luettu marraskuun alussa, kuva jäi ottamatta, blogin päivitys myöhässä...)

Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja

Kiehtova tarina matkaajasta, joka jää Wandernburgiin rakastuttuaan kihloihin ajautuneeseen aatelisneitoon, oudosta pikkukaupungista ja väittelevästä kirjallisuuspiiristä.

(Tämänkin luin jo aikoja sitten...)

Katherine Pancol: Mimmit 3

Pancolin toisen trilogian päätösosa, jonka luin jo pari kuukautta sitten. Aika laajalla alueella liikuttiin, ja oli toisinaan vaikea muistaa, kenestä puhutaan, kun niin monessa paikassa mentiin.

Katherine Pancol: Mimmit 2

Ihanaa hömppää loman päätteeksi.

Taavi Soininvaara: Teräsarkku

Yöpöydällä oli klassikko kesken, mutta lomareissulle piti ottaa dekkari mukaan. Kolme vuorokautta hiihtoa, ruokaa, nukkumista ja väliin tämä kirja. Tämä on todellakin nopeasti luettava lomatrilleri. En ollut seurannut, että näitä Ratamoja on tullut kaksi lisää sitten viime lukeman. Tiedossa on siis vielä jatkoa tälle jännärille. Kirjan viimeisellä sivulla jo viitattiin, mistä tarina jatkuu.

Olen pitänyt alusta asti Soininvaaran tavasta kirjoittaa. Kirjat pitävät jännityksessa loppuun asti eikä niistä pysty ennalta arvaamaan kaikkia syyllisiä. Samassa kertomuksessa kulkee monta eri tapausta rinnakkain ja päällekkäin. Vaikutuksen tekee se, että kirjailijalla on asiantuntemusta kansainvälisen politiikan ja talouden epäkohtien kuvaamiseen. Ja kaikesta karmeudesta huolimatta mukana on humoristinen ote.

Soininvaaralla on hauska tapa tehdä vertauksia kuten "Miehellä oli kaikki hyvien sukkahousujen ominaisuudet: ei juossut pakoon, ei tarrannut kiinni ja oli sopiva haaroista." "Onneksi miehet käyttäytyivät kuin maskara, lähtivät juoksemaan heti kun nainen näytti hiukankin tunteita."

Albert Camus: Sivullinen

Nyt tuli samalla kertaa laitettua muistiin kaksi kirjaa, jotka olen lukenut jo aikoja sitten. Tämä kirja on Keskisuomalaisen lukulistalta, lyhyt ja helppo tarttua. Voi, miten surullisen ulkopuoliselta tämä päähenkilö näyttää elämässään. Asioita tapahtuu eikä niille mitään voi, sattumia toisensa perään. "Absurdin elämän kulttikirja."

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta

Tämä kirja on ollut Suomalaisen kirjakaupan myyjän suosittelemana esillä kesästä asti. Nyt sain sen uutuushyllystä. Taas sellainen vaihe, etten ole jaksanut lukea iltaisin oikeastaan yhtään. Ihan ok lukukokemus, mutta ei mikään täysosuma.

Chad Harbach: Pelin henki

Enpä sitten kauan jaksanut edellä mainittua Ulyssesta lukea. Muutenkin lukutahti on hidastunut huimasti töiden alkamisen jälkeen. Tätä kirjaa luin monta viikkoa, vaikka se olikin hyvä ja kiinnostava. Eipä vaan tullut kirjoitettua tänne aikaisemmin.

Peli on baseball. Outo maailma minulle, mutta kirjassa oli miellyttävät päähenkilöt, ja heidän tarinansa oli mukaansatempaava. Heille toivoi vain hyvää. Varsinkin päähenkilö-Skrimmerin heittokammon häviämistä toivoin koko ajan!

Petri Tamminen: Meriromaani

Tämä ja seuraavaksi aloittamani kirja tuntuvat ulkoisesti vastakohdilta. Tamminen kertoo 140 sivun aikana Vilhelm Huurnan elämäntarinan, James Joyce käyttää Ulysseksessaan 800 sivua yhden päivän Dublinissa. Meriromaanin aikana ja sen jälkeen on helppo olla ja hengittää rauhallisen ja tiivistetyn lukukokemuksen vuoksi. Ei tarvinnut palata taaksepäin tarkistamaan asioita. Lauseet olivat kerralla ymmärrettäviä, mutta monia luin useaan kertaan, koska ne oli niin hyvin sanottu. Erityisesti kirjan lopussa oleva lause kosketti: "Talven murheet olivat riippuneet kuukausia maiseman yllä, nyt hengitettiin leppeää ilmaa ja kuljettiin vapaina hautuumaan aidan tällä puolen." Tuntuu hyvin harkitulta ja hallitulta kokonaisuudelta. Pidin.

Ulla-Lena Lundberg: Leo

Sisämaan ihmisenä meri kiehtoo ja kauhistuttaa minua. Tunteet seilaavat laidasta toiseen lukiessani Ulla-Lena Lundbergin kirjoja. Taaskin itkin vuolaasti, mutta tämäkään kirja ei tuottanut pettymystä. Oikeastaan olen vain odotellut saavani käsiini tämän kirjan uuden painoksen, koska aiempi painos oli niin nuhjuinen, ettei sitä houkuttanut ottaa yöpöydälle.

Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa

Ensi kohtaaminen tämän kirjan kanssa oli kirjakaupassa, jossa myyjä suositteli tätä ylioppilaslahjaksi. En ostanut silloin, mutta selvää oli lainata kirja heti, kun näin sen kirjastossa esillä.

Tänä vuonna yöpöydälleni on kertynyt jostain syystä näitä sota-aiheisia kirjoja. Kaikki ovat olleet hyvin erilaisia. Tässä lähtökohta oli sodan viimeiset päivät. Jännittävä ja humoristinen ote piti otteessaan koko ajan. Alusta asti tuntui siltä, ettei tämä voi päättyä hyvin. Käsittämätön juoni, joka sisälsi vaikutteita todellisista tapahtumista.

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Jonkun kuukauden ehdin olla kirjaston varauslistalla odottamassa tätä Finlandia-palkittua loistoteosta. Ostin kirjan lahjaksi kummipojallemme ennenkuin olin itsekään sitä lukenut! Älykästä ja viiltävää ivaa ja hyvä tarina. Pidin siitä, että eri henkilöiden näkökulmat avautuivat pikku hiljaa kirjan edetessä, vaikka lopussa olikin tuskallista, kun odotetunlaiset tilanteet hidastettiin näillä takaumilla. Tämä oli hyvä lukukokemus.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 5

Sain tämän kirjastosta ihan ensimmäisenä lainaajana. Ehdinkin sitä moneen kertaan käydä kyselemässä. Suosikkikirjailijani viides kirja on raastavaa vuoristorataa nuoren miehen onnen ja epätoivon välillä. Lopussa tajusin, että tästä kirjasta puuttuu monissa kirjoissa olleet pitkät takaumat, sellaiset, joissa kertoja muistelee jotain, ja palaa nykyhetkeen 200 sivun päästä. Osittain tämän kirjan tapahtumia on käsitelty aikaisemmissa osissa, en nyt muista, missä niistä.

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö

Tämä kirja tarttui mukaan kirjastosta monta viikkoa sitten. Takakannen sitaatti lupasi paljon, vaikka luenkin paljon enemmän: "Jos luet vain yhden kirjan vuodessa, olkoon se tämä erinomaisen hieno esikoinen. " Tykkäsin.

Tommi Liimatta: Jeppis

Tämä kirja olikin jo aloitettuna ennen edellistä kirjaa. Välillä tuntui, että olisihan tämän saanut sanoa lyhemminkin kuin 500 sivun aikana, mutta oli tämä aika valloittava kuvaus pojan elämästä. Tosi paljon muistumia omaan lapsuuteen, aika samanlaistahan se oli meilläkin siihen aikaan. Bonuksena tuo poikien maailma. Poikia oli naapureissa mutta ei veljiä. Nyt oman pojan kasvun seuraaminen on avannut ihan uutta näkökulmaa. Aika paljon samaa kuin Knausgårdin lapsuusosassa. Ja taas alkoi tuntua, että on arvokasta kirjoittaa omaa elämäänsä taltee. Milloinkahan sen saisi aloitettua, kun lukeminen sujuu itseltäni paremmin kuin kirjoittaminen...

Ken Follet: Maailman talvi (Vuosisatatrilogia osa 2)

Toukokuun juhla- ja työkiireet ja -väsymykset verottivat iltalukemistani. Loman alettua olenkin ottanut lukemisen päiväohjelmaankin. Kotityöt ovat aina seuranamme lomallakin, mutta välillä voi vähän huilata...

Toisen maailmansodan aika ei ole sinänsä uusi asia, mutta tässä kertomuksessa se elää viiden perheen elämässä. Pidän Folletin kirjoitustyylistä. Tätä suorastaan ahmii, ja unohtaa aikeensa käydä nukkumaan järkevään aikaan, kun kirjaa on jäljellä enää 130 sivua..

Yöpöydälle on kertynyt vino pino kirjoja. Ehkä seuraavaksi joku lyhempi kuin 800 sivuinen!

John Williams: Stoner

Tämä kirja on kiinnittänyt huomioni moneen kertaan lehtien kirja-arvosteluissa. Kannessa oleva parrakas mies näyttää Juha Miedolta.

Stonerin tarina on kiehtova. Kirjailija tekee päähenkilöstä niin läheisen ja pidettävän, että tunteiden skaala lukiessa on laaja. Voi, tätä ihmisen eloa maan päällä! Miten on vaikeaa olla toisten kanssa.

Donna Tartt: Tikli

Tällä hetkellä tulee enemmän päivityksiä kirjablogiin kuin ruokaosastolle. Syynä flunssa, joka kaatoi
petiin kunnolla. Niinpä tämä jättimäinen 900 sivuinen romaani tuli luettua parissa vuorokaudessa. Ystävän kommentti kirjasta oli, että se jätti häneen jäljen. Ja niin teki minullekin. Kiehtova ja raju kirja. Ehdottoman hienosti kirjoitettu. Maalaus, joka on kirjan läpi kulkeva aihe, oli ennestään outo, mutta siitä tuli koskettava symboli. Suomentajan haastattelu Areenasta ei nyt auennut, mutta on vielä saatava kuulla.

Tänään sain haettua uusia kirjoja, koska sairasloma jatkuu: edellinen Tartt (aiemmin en ollut kuullut hänestä), Stoner (jonka kannessa oleva mies muistuttaa minusta Juha Mietoa, mutta ei ilmeisesti muiden silmissä..) ja Folletin vuosisatatrilogiaa. Tässä onkin mennyt taas kaksi päivää Netflixin parissa. Kyllä kirjat ovat niin paljon raikkaampi vaihtoehto kuin se...

Julia Franck: Keskipäivän haltija

Tosi synkkä kirja. Kirjailijan sukutarina ajoittuu Saksassa sota-aikaan, joten siinäpä on syytä kerrakseen. Miehet sotivat jossain. Naisten ja lasten arki on kovaa ja julmaa, vaikka aseita ei näy.

Hugh Howey: Siirros

Tämä on Siilon saagan toinen osa. Kiinnostavaa oli lukea, mitä on tapahtunut aikaisemmin. Ja nyt odotan malttamattomana, miten tämä jatkuu. Puistattavan jännittävää, mutta tämä osa ei siltikään ollut niin ahdistava kuin ensimmäinen.

Niina Hakalahti: Sydänystävä

On ihmisiä, joiden seurassa virkistyy ja lepää, saa olla oma itsensä. Sitten on niitä, jotka imevät kaiken energian ja voimat omalla erinomaisuudellaan. Ahdistuin kirjaa lukiessa niin, ettei väsyneenä edes huvittanut tarttua kirjaan. Hyvin mukaansatempaava kirja siis! (Kuvausongelmia oli, ja unohtui sitten julkaista tämä, vaikka kirjan luin jo monta viikkoa sitten.)

Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa

Paksun klassikon jälkeen tulee lainattua joitain kirjastossa esille nostetuista kirjoista, monesti kannen perusteella. Nytkin niitä löysin kolme. Tässä oli kaunis ja houkutteleva kansi ja kaunis tarina. Kirjan henkilöille toivoi vaan hyvää. Liikuttava lukukokemus! Linda Olssonin nimi on laitettava nyt mieleen. Tällaisia kirjoja kaipaa välillä.

Jostein Gaarder: Sofian maailma

Romaani filosofian historiasta. 660 sivua. Nuorten kirja. Keskisuomalaisen lukulistalta. Hmm. Vähän mietitytti, kuinka raskas lukukokemus tästä tulee.

Yllätyin positiivisesti. Kirja oli ennenkaikkea sivistävä, mutta myös jännittävä ja hauska. Kyllä kannatti lukea.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Ensi kohtaaminen tämän kirjan kanssa oli jossain blogissa. Mutta kun näin kirjan ystävälläni, ja varsinkin luettuani ensimmäisen sivun olin ihan myyty! Ihailen todella sitä uskallusta, että jättää tutun ja turvallisen elämän ja heittäytyy unelmiensa vietäväksi. Niin, kuinkahan monta vuotta olenkaan uneksinut tuosta ihanasta keltaisesta vanhasta talosta mäellä, että siitä tulee minun kahvilani. Mutta minulla on säännöllinen, hyvä työ, perhe elätettävänä, ja talokin on jo rakennettu. Valintoja, sitähän tämä elämä on. Mutta kun kaikki on niin hyvin, uskaltaako silloin heittäytyä johonkin tuntemattomaan?

Yhtäkkiä huomaan, että yöpöydälläni on toinenkin Japani-aiheinen kirja (Kiitos Anna, nimipäivälahjasta <3 ), Australian Masterchefissa kokataan sushia, ostan Haruki Murakamin pokkarin ja samana päivänä postista tulee Stockmannin kuvasto, jossa alkuosa on Japani-teemaa, kuinkas muuten. Meillä taidetaan syödä ensi viikolla sushia.

Sei Shonagonin listat ovat varmaan sitä, mitä itsekin kirjoitan, jos vielä joskus uskaltaudun kirjoittamaan (päiväkirjaa). Olen listaihminen selvästi. Olen myös kirje-, käsiala- ja kirjansidontaihminen. Tätä kirjaa lukiessani huomaan vasta niidenkin merkityksen elämässäni. Kirjeillähän minutkin on hurmattu... Kiitos hienosta kirjasta!!

Ken Follet: Kun suuret sortuvat (Vuosisatatrilogia osa 1)

Tässä yksi poikkeama Keskisuomalaisen lukulistalta. En muista, missä lehdessä näin tästä artikkelin, mutta siitä lähtien se on kulkenut kännykässä muistilistalla.

Euroopan historiaa ensimmäisen maailmansodan ympärillä v. 1911-1923 eletään tässä trilogian ensimmäisessä osassa. Mukana on viiden perheen tapahtumat Venäjällä, Saksassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Kiinnostava kirja ja mukava lukea. 880 sivun aikana ei ehtinyt pitkästyä kertaakaan!

Peter Hoeg: Lumen taju

Sainpas sentään tammikuussa toisen kirjan luettua loppuun, vaikka tiukkaa jo teki. Sairastuvan hoitajana ja palvelijana on näköjään välillä aikaa lukea, kun ei muutakaan saa aikaiseksi...

Keskisuomalaisen lukulistalta löytyi tämä. Jonkinlainen käsitys tästä tanskalaiskirjailijasta minulla oli jo, sillä olen lukenut ainakin Norsunhoitajien lapset. Se tuntui melko absurdilta, mutta viihdyttävältä. Tämä arvostettu kirja oli erittäin mukaansatempaava ja jopa lumoava. Päähenkilö oli kerrassaan omalaatuinen ja kiehtova. Loppuvaiheessa kun edettiin laivaan ja jäätikölle, tipahdin useaan otteeseen kärryiltä, koska sanasto oli niin outoa. Esimerkiksi se, mitä laivassa tapahtui, jäi epäselväksi toisinaan. Ja kyllä, haluan jonkinlaisen selvemmän lopun tarinalle. Paljon selvisi ihan viimeisillä sivuilla, mutta olisin voinut lukea vielä vähän pidemmälle!

Paulo Coelho: Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

Nyt on tunnustettava, että kirjautuminen Netflixiin joulupäivänä ei tehnyt hyvää iltalukemiselle. Aika monta kertaa illalla on tullut katsottua Frendejä...

Mutta vuoden ensimmäinen kirja, se löytyi Keskisuomalaisen lukulistalta, niinkuin kaksi seuraavaakin kirjaa. Olen lukenut useita Coelhon kirjoja ja pitänyt niistä. Tämä oli kyllä ehdotonta eliittiä! Kaunista ja hienoa luettavaa enkä osaa sanallistaa tuntemuksiani.